Joku pakkomieli on syä ja oksentaa taas. Joku pakkomieli on saada paino alas.

En saanu sitä yhtä lääkettä vieläkään. Kuulemma elokuun lopulla on seuraava aika. En tiä kauanko jaksan enää.

Pelkotila hyppäs päälle. Tä on ihan järkyttävää. Koko ajan kuuntelen jokaista ääntä ja niiden paikka täytyy tietää. Pulssi lyö kovin. Kädet tärrää. Iho on kuuman nihkee. Päätä sattuu. En o enää 100% varma et oon kotona turvassa. Tuntuu et tuun hulluksi.

Mut oon ottanu iltalääkkeet ja oon sängyssä. Kuulen sateen ropinaa. Muutakin kolinaa kuuluu naapureista. Yritän rauhottua. Mulla ei o mitään hätää. Taidan soittaa tytölle ja kysyy missä on...

Hei saloka

Ymmärrän mutta en voi auttaa. Toisten tunnepitoiset aistit eivät kuulu minulle, vaikka ne näkyisivät harha-aistimuksina edessäni, en voisi tiedostaa kenelle ne kuuluvat, sairasta.

Moikka. Muistathan että laihtuminen syömällä/ahmimalla ja sitten oksentamalla, harvoin onnistuu. Paino voi olla hetken joitain satoja grammoja alhaisempi, kun nesteet lähtee oksennuksen mukana.. mutta taas vastaavasti oksentelu kerää kroppaan nestettä ja voi näinollen tehdä turvottelua ja painon nousemistakin sen myötä. Yritä myös muistaa et naisen paino vaihtelee normaalistikin kuukauden ajan mukaan, sellanen 1-5kg heittely ei oo yhtään mahdotonta ja on aivan normaalia. Tuo painon nousu ei oo lihomista vaan normalisoituu taas.
Jos oikeaa ylipainoa on ja haluaa siitä eroon ni kannustaisin laihduttamaan ns. tervein keinoin, tulosten pysyminen on todennäköisempää: syö normaalisti ja liiku monipuolisesti. Laihtuminen oksentamalla ja itseänsä riuduttamalla, johtaa tosi helposti siihen et paino tulee rytinällä takasin.. Syömällä ja oksentamalla et tule laihtumaan.
Vielä enemmän toivoisin että hyväksyisit itsesi tollasena, antaisit itelles luvan syödä kunnolla ja terveesti. Sun jaksaminen arjessä voi saada ihan uutta jaksamista monella osa-alueella kun kroppa saa polttoaineita tarpeeks.

Ja tollaseen sh.oireiluun kehottaisin hakemaan apua. Paraneminen on pitkä tie, tai sen kans elämään oppiminen. Mut siitä voi päästä eroon, myös sinä. Ja toivon et yrität.. oon käynyt sh polun läpi kantapään kautta, enkä koskaan haluis enää palata. Elämä ei oo helppoo, mut on se parempaa rämpimistä, kun sh suossa rämpiminen. =)

Pikemiten kirjoitti:
Hei saloka

Ymmärrän mutta en voi auttaa. Toisten tunnepitoiset aistit eivät kuulu minulle, vaikka ne näkyisivät harha-aistimuksina edessäni, en voisi tiedostaa kenelle ne kuuluvat, sairasta.

Ymmärrän

Zirkoni kirjoitti:
Moikka. Muistathan että laihtuminen syömällä/ahmimalla ja sitten oksentamalla, harvoin onnistuu. Paino voi olla hetken joitain satoja grammoja alhaisempi, kun nesteet lähtee oksennuksen mukana.. mutta taas vastaavasti oksentelu kerää kroppaan nestettä ja voi näinollen tehdä turvottelua ja painon nousemistakin sen myötä. Yritä myös muistaa et naisen paino vaihtelee normaalistikin kuukauden ajan mukaan, sellanen 1-5kg heittely ei oo yhtään mahdotonta ja on aivan normaalia. Tuo painon nousu ei oo lihomista vaan normalisoituu taas.
Jos oikeaa ylipainoa on ja haluaa siitä eroon ni kannustaisin laihduttamaan ns. tervein keinoin, tulosten pysyminen on todennäköisempää: syö normaalisti ja liiku monipuolisesti. Laihtuminen oksentamalla ja itseänsä riuduttamalla, johtaa tosi helposti siihen et paino tulee rytinällä takasin.. Syömällä ja oksentamalla et tule laihtumaan.
Vielä enemmän toivoisin että hyväksyisit itsesi tollasena, antaisit itelles luvan syödä kunnolla ja terveesti. Sun jaksaminen arjessä voi saada ihan uutta jaksamista monella osa-alueella kun kroppa saa polttoaineita tarpeeks.

Ja tollaseen sh.oireiluun kehottaisin hakemaan apua. Paraneminen on pitkä tie, tai sen kans elämään oppiminen. Mut siitä voi päästä eroon, myös sinä. Ja toivon et yrität.. oon käynyt sh polun läpi kantapään kautta, enkä koskaan haluis enää palata. Elämä ei oo helppoo, mut on se parempaa rämpimistä, kun sh suossa rämpiminen. =)

Mulla laitettiin lähete psykofyysiseen fysioterapiaan, jos sitä kautta saatais jotain tolkkuu mun oireiluu.

Mä tiedän että tämän tarvii katkasta, mut en tiä miten. Oma järjellä ei o ku sairasta sanottavaa.

Mut kiitos taas viisaista sanoista.

Huomenna tarvii alkaa soittelee heti aamusta, jonnekkin. Ja vaatii apua. Pelottaa jo nyt. Saanko vastaukseksi ettei auta muu ku oottaa. Sitä mä eniten pelkään.

Voiko ihminen vuotaa kuiviin? Sen tiän et tä alkaa joskus veriarvoihin vaikuttaa jollei ole jo.

Naapurissa on muutto. Onko pappa kuollu tai päässy hoitokotiin. Eilen tais olla lippu puol tangos.

En muista enää mikä päivä mikin on. Nytkin elän muuta kun pyhää. Menneisyys menny ihan sekaisin. En muista mitä eilen tein tai mitä tänään. Kaikki on sumeaa.

Pappa on tainu kuolla, jos oikein ymmärsin.

Pitää huomen jaksaa men vanhemmille laittaa mansikat pakkaseen, ku ei tyttö niitä sit ottanukaan. Haluu kauheasti kaikkee, mut siihen jää.

Mitenköhän se on syöny. Onko taas menty hesen ruuilla eteenpäin. Kotona harvoin tekee ruokaa.

Alan väsymään. Ehkä on parempi laittaa silmät kii...

Oho, noin pitkä vuotoilu kuulostaa kyllä tosiaan pahalta, varsinkin jos on jatkunut runsaana! Toivottavasti saat tänään soitettua että asiaa päästän selvittämään 🙄

soroppi kirjoitti:
Oho, noin pitkä vuotoilu kuulostaa kyllä tosiaan pahalta, varsinkin jos on jatkunut runsaana! Toivottavasti saat tänään soitettua että asiaa päästän selvittämään 🙄

Aloitan huomen illalla kokeiluksi yhden lääkkeen, minkä hain apteekista tänään. Sitä oikeaa lääkettä ei saa mistään. Tä on jotain muuta ja arvaa pelottaako. Äiti sano mulle tänää et se on pakko kokeilla, kun oon 9.5 asti vuotanu, välillä järkyttävästi ja välil hillitymmin.

...

Huomenna ois meno kaupungin läpi fysioon. Viimisen kerran. En ota aikoja enää.

Loppu ilta meneekin kätona sit. Teen kai perunasipulikeittoo ruuaksi.

Toivottavasti yöllä ei ala ukkostaa. Pelkään niin ukkosta.

Pitäis kuulokkeet hakee laturiin. Et saa huomenna kuulla musiikkia matkalla.

Roskatki pitäis viä huomenna. Muþ tällä hetkellä en jaksa huomenta ajatélla. Taiďañ mennä nukkumaan....

odotan kauhulla että kello käy ja täytyy lähtee n.40min linja- automatkalle, kaupungin toiselle laidalle.

Ulkona on jo +17. Mietin mitä vaatteita laitan. Ennemmin mitä yläpäähän.

Pitää pyykit pestä kun tulen. Koneellinen varmaan on jo tullu.

Tyttö ilmoittaa, jos tulee käymään. Hänel psyka tänää ja ne on vähän rankkoja ollu, kuulemma.

Tiskikonekkin vois tyhjentää ja täyttää iltapäivällä.

Hei saloka

Minäkin stressaan välillä bussimatkoja, kuin tuntuu että menen paniikkiin ja hajoan ajatuksiltani jonkinlaiseksi ludelaumaksi kiusaamaan kanssamatkustajiani ajatuksillani. 👿

bussireissu oli henkisesti niin raskas, etten ole jaksanu mitään muuta kun ruuan tehä. sekin oli helppoo.

tyttö ei tullu tänäänkään. katsotaan huomenna.

aloitin sen lääkkeen päivällä. nyt maha on vähän kipeenä, mut ei muuten.

Heräsin ku kauhunäytelmästä. Tuli vähän siivottavaa näin klo 4 aamulla. Vp on 94/64 et hyvin mennään silläkin saralla. Päivällä suunniteltu leipominen jää harkintaan, mut veriset vaatteet on pestävä. Harkitsin jo hakevani näin yöllä isältä muutaman vaipan. Mut vp:n ja yleiskunnon vuoksi jätit suosiolla pois. 300g paino tippunu ku menin nukkuu, enkä YHTÄÄN ihmettele.

Nyt yritän jatkaa nukkumista joten kuten...

Täällä taas. Uutta kauhunäytelmää ei ole kun silmissä kuvina.

Joten kuten pystyssä ollaan. En paljoo liiku. En jaksa fyysisesti. Kaikki leipomiset ym saa jäädä.

Väsy painaa. Pitää oottaa lääkkeiden otton asti.

Huomen pitäis raahautuu kastelee äitin kukat. En kyl tiä tarkoittiko parveke tai sisäkukat. Omatki on kastelematta.

Jos mulla on voimii huomenna, yritän tehdä perunalettuja. Muuten syön sen muusin sellasenaan. Tai se pitäis olla sosekeittoo.

Jos huomen pääsen liikenteeseen, pitää kaupassa käydä.

Mut nyt alan olla jo tosi väsy... taidan mennä nukkumaan....