Oon täs 2h ihmetelly maailman menoa ja kerätä voimii et jaksan lähtee lankojani hakee.

Tääl kolistellaan niin paljon. Koko ajan jossain kolahtaa.

En tiä tuleeko tyttö tänään käymään. Olis kivaa.

Saloka.

Kiva että tyttö on taas maisemissa. Kivaa vappua.

Pikemiten kiitos. Samoin vappua sullekkin.

....

Olen ulkona ollu, kävin langat hakemassa. Isä sano, et eiks jo langat riitä.

Tein tos italianpataa nakeilla, mut syöminen alko kaduttaa niin paljon.

Tyttö ei tulekaan. Harmi.

Hei, Saloka! 🙂 Huomasin eilen, että omiin viesteihin on tullut muokkausmahdollisuus. Mun mielestä se on ihan hyvä. En tosin ollut sitä edes kaivannut...

Tuntuuko kuinka harmittavalta/surulliselta, ettei tyttösi saapanutkaan eilen käymään luonasi? Mä näin omaa tyttöäni lauantaina jonkin aikaa. Tuntuu, että pitäisi soittaa hänelle.

Mua väsyttää. Nukuin kyllä melkein riittävästi, mutta nyt väsymys iskee päälle. Ehdin päiväunille vasta myöhemmin iltapäivällä. Olo on ollut yllättävän tasainen viime päivät. Ehkä se uusi lääke? Näen miestäni, soitellaan usein. Mutta jotenkin silti yksinäinen olo.

Miten sinä voit?

Rip mun käsityö  tuolini. Nyt joutuu opettelee sohvalla kutoo ja virkata. Olihan se odotettavissa. Onneks ei käyny mitään ku selkänojan ruuvi petti, niin et se oli siinä.

Tuli yli 13h nukuttuu. Näin 2 erii unta, mut en muista.

Oottelen perhetyötä. Viimeisen kerran. Huomenna meidän suhe loppuu ja tulee uusi ihminen kehiin.

Et voi ketuttaa toi tuoli. Mikähän seuraavax hajoaa?

Kiitos jp, kun jaksoit kirjoittaa.

Juttelin perhetyön kans. Hän "iloitsi" siitä että otin lääkäriin yhteyttä, mut jotenki tuntu et hän moittiki. Mun pitäis tietää mitä haluan lääkäriltä. En mä tiä. Olen siinä luulossa koko ajan, ettei mua voida hoitaa enää. Että tämä on oloni ja muuksi ei muutu. On va hyväksyttävä ajatukset ym. Meneekö se näin? En tiä.

Juttelin tytön kans. Hän meni kattoo itelleen kenkiä.

Koitin tos syä ruuan, mut huonosti kävi. Ehkä on tyydyttävä va hapankorppuun.

Ootan edelleen keskushammaslääkäriltä aikaa. Ei ole mitään kuulunu. Ehkä hänki on mut unohtanu.

Tuntuu etten eläis enää. Maailma menee erii tahtii, mitä minä.silmissä on joku ihme verho.

Pitäis jua enemmän. Pelkään kropan menevän sököks. Nyt jo hormoonit kuolleet. Munuaiset vissiin jotenki omituiset.

En jaksa ainakaan tällä hetkellä käymään muissa ketjuissa, anteeksi. 😶

Olen melkein 7000 askelta talsinu tänään. Mulle se on paljon. Yleensä mittari näyttää 3-4000.

Mulla alkaa jostain asumispalvelusta käymään henkilö. Saa nähä miten meillä menee. Ti on ensimmäinen tapaaminen keskenään.

Kävin yhes kaupassa jossa kaikki tavarat oli -70%. Eihän siel paljoo mitään ollu, mut jotain tyttö sai ja mä sain vihdoin sen anteenijohon.

Äiti tuli kaupunkiin myös. Joutusin sen kans kiertää kirjakaupan, torin, kaupan. Sit äiti kiukkusena kahvilas pakotti mut juomaan mehua. Jollen ois ottanu, olis tullu vuos sadan huudot. Siitäkin meinas tulla, kun en lähe enää isoonkauppaan.

Kotimatkalla piti viel vanhemmilla käydä ennen kun pääsin kotiin nostaa jalat ylös.

Äiti uhkas tulla illemmalla käymään. En järin innostunu ole.  Haluaisin nyt vaan olla ihan rauhassa.

Taidan ottaa pikku päikkärit...

Otin pikku levot, auttoi jaksamaan taas siihen asti et kohta voi mennä nukkuu.

Tyttö kävi pika visiitillä kaverin kanssa. Haki tavaransa, mitä tänään ostin. Sain 3x halata ja antaa monta pusua poskelle. Siitä hän ei tykänny.

Tein jauhelihakeittoa., huonolla menestyksellä. Pää ei vaa kestä syömistä. Koitan huomenna uudelleen, mut vähän epäilyttää.

Huomenna vois istuttaa noi pienet kukat jo vihdoin. Tytön pikkupeikko on räjähtäneen näköinen. Tyttö sitä ihasteli taas. Samalla täytyy ottaa vesirundi ja kastella kukat.

Ens viikolla on fysio taas. Maanantaina on pitkä päivä kun pitää aamuryhmään mennä ja sit tulla hetkeks kotiin ja mennä isää vastaan. Hoitaa hänet ja sit pääsen kotiin. Tiistaina tulee se tukihenkilö, ke fysio ja olis ryhmä, mut peruun sen. To on vapaata vissiin. Pe aamusta hoitopalaveri ja sieltä kotona äkkii käymään ja sit isää vastaan ja hoitaa hänet. Tosin ei ihan varma o vielä että olis isän hoito. En muista koska äitin pikkuloma alkaa. Et kiirettä pitää ja pitää levätä nyt nä 2 päivää.

Se ois iltapalan aika, mut ei tee yhtään mieli. Faces oon katellu ihmisten ruokii ja ne saa voimaan pahoin. En tiä onko se se koko tai sit vaan muuten. Nytkin kun ajattelen et pitäis jotain hakee, ni nou thanks. Mut pakko mun on. Ees sitä hapankorppuu sit. Sit ottaa iltalääkkeet ja mennä nukkumaan...

Illalla sain pelkokohtauksen. Tunsin jo olohuoneessa sen et kaikki ei o ok päässä. Jotenkin uskalsin mennä sänkyyn, ja päässä pyörii ajatukset koko ajan et joku tulee ja tekee mulle jotain. Lopulta nukahin joskus kattoes ulko- ovea koko ajan.

Vieläkin on pieni pelkotila päällä. Mut tämän kans viel pärjään.

Istutin tos vihdoin ne kukat, mitkä on odottanut uusia isompia purkkeja. Nyt pitäis jaksaa mennä kastelee ne vielä. Ehkä mä otan ne ekan vessast pois ja sit kastelen kaikki kukat kerrallaan.

Tyttö laitto et häntä ahdistaa. Sen jälkeen en o kuullu mitään. 😢

Äiti kyselee oonko kysyny siskolta mitä härkäpavuilla tehdään. En ehtiny just heti laittaa viestii. Nyt laitoin. Ei ehkä sisko laita viestii takas.

Äitin kans suunnitellaan laivamatkaa, tyttö mukaan. Kun ei se juhannus onnistunu.

Hei saloka.

Älä pelkää niitä kauheita elokuvamaisia harhoja.

Kiva että lähdette yhdessä laivamatkalle. Minä joudun menemään yksinäni.

Tein yhden pipon tänään. Muuta järkevää en ole tehnykään. Päätä sattuu. Olen iltalääkkeet ottanu ja oon sängys.

Huomasin taas muistamattomuuden ja välinpitämättömyyden. Ei va jaksa ajatella enää selkeesti.

Mulla on paha olla, joka ei lähe mitenkään pois.

Perjantaina joudun sellaiseen tuleen, etten tiä miten selviän. Miten vastata kysymyksiin, johon ei itekään tiä vastausta. En mä voi aina isää syyttää, mut se on osa tekijä. Mikä mua sit todellisuudessa vaivaa. Onko siihen hoitoa enää.

Joku älämälöö jossain. Ei jaksais kuunnella. Mietin, meniskö suosiolla jo nukkumaan. En tiä, en tiä mitä mun pitää tehä.

Kello on 18 ja oon ottanu jo iltalääkkeet ja oon sängys. Ei va jaksa enää tätä päivää. Muutenki tarvii huomenna aikaisin herätä ja on raskas päivä.

Mä en o oikeastaan tehny tänään mitään järkevää. Maannu peiton alla sohvalla toivoen et ilta tulis. Aamulla kävin onneks suihkussa. En ois illalla jaksanukaan.

Mut joo... taidan alkaa kohta nukkuu....

Menin klo 19 nukkumaan. Heräsin 2-3 kertaa yön aikana.

Menin ryhmään, vaikka ahdisti. Se pirun matka.

Nyt hengähdän hetken ja sit meen isää hoitaa.

Tulee kiireinen aamu perjantaina. Vanhempien ikkunanpesijän pitäis tulla klo 9 ja mun pitää olla toisella puolen kaupunkii klo 10. Saa nähdä tuleeko taksi reissu. Mul ei kyl ois varaa, mut jos tulee liian kiire. Laskin et ehin vielä 9.20 autolla, juur ja juur.

Huomenna on jännittävä iltapäivä, kun mun uus tukihenkilö, mikä lie, tulee.

jaksoin hyvin isän kanssa. Isällä kävi pikku vahinko, mut vedellä siitä mummi selvii. Muuten isä oli ihan ok, vähän enemmän joutusin vaatteiden kanssa auttaa.

sain hammaslääkäri ajankin, vihdoin. Ja kivaa et se on perjantaina 24. pvä. TOivon suuresti että ne vaan kattoo ja miettii, eikä tee mitään. Mulla olis iltapäivällä isän hoito sit ja sinne ei mennä kivussa ja säryssä heiluttaa päätä.

Äiti yrittää mua vissiin huomenna isoon kauppaan. En o oikee halukas menee. Ei mulla ole mitään asiaa kauppaan. Kävin tänään jo ostaa 3 litraa plantattavaa mehuu.

Pitäisi vissiin mennä leipää hakee ja vaikka sokeritonta mansikkakeittoo. Samalla vois mehua ottaa. Ei mulla nälkä o, mut pakko on jotain syä. Maha vähän kipeenä, mut se on jälkikipua.

Kohta saa mennä nukkumaankin taas. Hyvin tämä päivä meni ja jaksoin loppuun asti, vaikka oli 2 raskasta menoa. HUomenna sivoan ennen tukihenkilön tuloo ja sit kai juttelen hänen kanssaa, en tiä kunka kauan hän ees täällä on. Kaikki on ihan auki.

Keskviikkona on kivaa mennä fysioon. TOi toinen jalka ei tykkää musta oikee. En sit tiä onko se lonkka joka alkaa vaivaa vai selkä. Silloin ku on kipua, pelkään sen pettävän. Olen niitä liikkeitä tehnyt, mut en o tolla jalalla saanut sitä yhtä liikettä yhtä hyvin tehtyy kun toisella jalalla. Mulla on tosi liikkuvat lonkkanivelet. Voin vääntää niitä melkein miten tahansa ilman kipua. Mulle yks fyskari sanokin että en saa tehä niillä yhtään jumppaliikettä. Kivaa jos ne alkaa nyt pettää.

Mut nyt sinne iltapalalle...

Pelko, tuo kummajainen. Kroppa, tuo kummajainen.

Piti huomiseksi ottaa vapaapäivä, pakko soittaa tk:hon ja kysyy oman mielenrauhan vuoksi, onko ihan normaalia yksi asia. He saa sen päätöksen sitten tehdä, et meenkö sinne tai en.

Tulin just cittarista äitin kans. Se oli taas lentävä lähtö, sängystä vaatteet päälle ja pillerit naamaan ja menoks. Ostin illaksi nugetteja ja salaatin. Saa nähä miten käy.

Tunnin päästä olis tapaaminen. Laitoin astiat pesuun. Niitä oli yli koneellinen tullu jo.

Loppu illan tapaamisen jälkeen saa olla vaan. Saa nähä menenkö taas aikaisin nukkumaan vai mitä. Äiti antoi pari kirjaa, mut mulla on edellinenki lukematta.