Pelottaa kasvaa aikuiseksi
Oon.ollut peloisaan työelämän vaatimuksista.. kuitenkin semmoista olen saanut koulutuksen ja käynyt ammattikoulun. .. se. Oli taistelua ja vaikeeta. Minun (terveydelliset syyitten kannalta)) tiedän että tää on aikuisten palsta ja oon alle 30 – mutta pakko vähän tänne purkaa.. tai mietin joka lähtöön että miten selviän työelämästä. Oon hiukan huolissani siitä.. mitä minulle tapahtuu..?? Pääsenkö ikinä oman alan tehtänviin. Olen ammatiltani kodinhuoltaja. .. ja pitääkö silloin ottaa kaikki voimat irti. En.kyllä enään jaksa semmoista touhua.. mitä oli.. .. työ pelko valtaa mielen yksin sänggyn pohjalla… opiskelut olivat rankka. Mutta sitten. Mietin vielä työelämä.. onko se vielä rankempaa kun miettii. Siinäkin on omia pulmia se siitä… Velvollisuudet painaa mieltä kans mitä mun pitää tehdä ja osata.. kaikkea tämmöistä ja kun on huono muisti jne… kaikkea tämmöistä… .. olen huono ihminen ja enkä varmaan pysty tekee mitään… mutta pelottaa jos oon 30 -ja joku. Kysyy niin mitä vastaisin ihan… .. ja nytkin vähän on semmoinen tilanne.. ,pelottaa jos tämän takia en pysty elättää itseäni
Itse en uskalla olla aikuinen. Käytökseni menee ihan mahdottomaksi. Olen itse käynyt saman tutkinnon, mutta koin sen täysin turhaksi. Olen kironnut ja huutanut tyyliin mitä helvettiä olen itseni tämmöiseen laittanut. En uskalla millään olla aikuinen. Haluaisin aloittaa koko elämäni alusta ihan ekoilta luokilta lähtien. Kaikki tuntuvat pitävän mua ihan outona. Pelottaa se, jos en pysty elättämään itse itseäni ikääkin on jo tullut. Olen ihan hukassa. En tiedä yhtään mitä haluan. On vaikea jutella asioista kenenkään kanssa. Kurjalta tuntuu olla ihan hiljaakaan. Juurikin sängyn pohjalla makaan paljon kun tuntuu niin pahalta tehdä mitään ja olla itsensä kanssa. Kiukkuilen vain kotona kuin olisin joku murrosikäinen. En pysty edes vanhempien kuullen puhumaan normaalisti. En edes tiedä miten kuvailisin itseäni työnantajalle.