Poikani kuolema koskettaa

Poikani kuolema koskettaa

Käyttäjä marielina aloittanut aikaan 12.10.2007 klo 16:48 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä marielina kirjoittanut 12.10.2007 klo 16:48

Menetin rakkaan poikani liikenneonnettomuudessa 27.4.2007 Suru on vieläkin musertavaa välillä Arkielämä jo sujuu jollakin tavalla mutta välillä on tosi vaikeitakin aikoja
Vaihtaisin mielelläni ajatuksia muiden kenties saman kokeneiden kanssa Poikani oli juuri täyttänyt 20 vuotta tammikuussa 2007
Pitäkää yhteyttä Haluaisin jakaa ajatuksia muiden kanssa

Käyttäjä surutar kirjoittanut 14.10.2007 klo 17:07

Hei!
Minun pikku sisareni kuoli yllättäen ollessaan vasta 24- vuotias. Nyt kuolemasta on kulunut n. kuukausi... ja on ajoittain niin vaikeaa että ei tiedä miten selvitä elämässä eteenpäin... oltiin niin läheisiä!!! Käyn terapiassa ja toivottavasti siitä on apua!!! Käyn läpi traumaa ja surua... niin kuin sinäkin.... kun läheinen kuolee yllättäen... se on jo trauman kokemista.. trauma pitää ensin käsitellä ennen kuin pääsee aloittamaan itse surutyön!! Tämä on kauheaa kurkkua puristaa ja joka aamu alkaa itkulla... 😭

Toivon sinulle paljon voimia asian käsittelyssä!🙂🌻

.. sanotaan että aika parantaa.. näinköhän.. minulla meni vähän usko kaikkeen.. 😭

Käyttäjä angergo kirjoittanut 14.10.2007 klo 17:28

Otan osaa suruusi.
Minulla ei ole kokemusta oman lapsen menettämisestä kuoleman kautta, ainakaa vielä.
Pelko siitä on usein, poikani päihteiden ja mielenterveysongelmien takia.

Voimia ja jaksamista sinulle.
angergo

Käyttäjä marielina kirjoittanut 14.10.2007 klo 22:11

Sinulle surutar sinun läheisesi kuolemasta on vasta kuukausi Ymmärrän täysin että olet kauheassa shokissa vielä tapahtuneesta Voin kertoa sinulle että ei se suru katoa se vaan lievenee semmoiseksi ikäväksi kun aikaa kuluu Olin itse 2 kk sairaslomalla Tuntui ettei mikään suju eikä joka päivä suju vieläkään
Sain myös ammattiapua kävin keskustelemassa terapiassa ja tyhjensin kaiken pahan oloni itsesyytökset Sitä muuten onnistuu syyttämään itseään milloin mistäkin esim Kun tuli sanottua jotakin pahasti joskus kaikki mahdolliset palautuu mieleen
Varmaan en koskaan tulekaan entiselleni eikä kai ehkä tarvitsekaan
Kirjottele jos haluat vaihtaa ajatuksia Olen tämän 42 viikon lomalla ja en käy luultavasti koneella kovinkaan usein mutta palailen taas arkielämään tänne kaupunkiasunnolle viikolla 43 Posti on tervetullutta

Käyttäjä surutar kirjoittanut 15.10.2007 klo 11:41

Heippa!

Minä käyn päivittäin katselemassa täällä ja tukiaseman sivuilla. Olen näet hoitovapaalla vielä tämän vuoden loppuun. Onneksi.. jos voi sanoa onneksi en ole töissä nyt.. en todella siellä pystyisi olemaan aikoihin.

Päivittäin käyn sisareni haudalla itkemässä ja muutenkin kiertelen hautausmaan aika tarkkaan.. se jotenkin rauhoittaa mieltä. Minulla on huoli myös muusta perheestä... meitä sisaruksia ei ollut kuin 2, ja nyt olen vain minä.. mutta äidistä on etenkin kova huoli. Hän on kyllä käynyt terapiassa niin kuin minäkin, isä käsittelee asiat omalla laillaan. Jotenkin tuntuu, että tätä asiaa ei edes vielä ymmärrä mitä on tapahtunut ja miksi... Sisareni kuoli kaulavaltimon tukkeumaan.. täysin terve ihminen.. lääkäri oli ihmeissään.. sisko nukkui pois kolmessa tunnissa..Hän vaan kaatui seisovilta jaloiltaan ja peli oli menetetty jo siinä vaiheessa.. MIKSI!!! Sitä kait miettii aika pitkään.. niinkuin sinäkin varmaan, että miksi juuri sinun poikasi , MIKSI!!! Ja ennen kuin hyväksyy ym.. luopuu... siis antaa itselleen vähän siimaa, että pysyisi edes jotenkin arjessa, pitäisi kiinni arkiaskareista. Minulla on onneksi ihana 1-vuotias tytär, hän antaa meidän perheelle auringon paistetta🙂🌻

Voimia ja jaksamista🙂🌻

Käyttäjä marielina kirjoittanut 15.10.2007 klo 12:14

Tiedän tarkalleen miltä tuntuu kun pitää koko ajan pelätä mitä tuleman pitää Minun pojallani oli ADHD oireyhtymä ja hänen vaarantajunsa oli jotenkin hukassa Hän ajoi silloin aamulla kun ajoi sen kolarin 80 alueella noin 130-140 km tunnissa
En oikein ymmärrä mikä hänen päässään on liikkunut kun tuollainen vauhti
Hän jätti armeijan kesken maaliskuussa kun ei sopeutunut sinne Tulee tunne että hänellä oli niin kiire elää lyhyt elämänsä että piti kokea kaikki mahdolliset asiat
Poikani ei käyttänyt alkoholia eikä huumeita mutta oli kyllä melkoisen levoton välillä
Minä olen syyttänyt itseäni monasti että olisi pitänyt yrittää saada häntä hoitoon koska hänellä oli noin paljon ongelmia kuitenkin
Hän oli muuten juuri tavannut vuosi aikaisemmin yhden tytön johon oli kovasti rakastunut ja 2 päivää ennen kuolemaansa hän kertoi minulle että ovat menossa kihloihin kesällä
Pidämme yhteyttä tämän tytön kanssa ja hänelläkin on omat vaikeutensa jo muutenkin elämässään Minulla on myös oma tytär 19 vuotias joka onneksi asuu tässä lähellä ja voidaan olla yhdessä Lähden huomenna Juvalle sisareni luo ja käyn luultavasti vasta loppuviikosta katsomassa nettituki sivustoja
Yksi neuvo Kerro lapsellesi miten paljon häntä rakastat ja kerro hänelle että et halua menettää häntä Minulla jäi moni hyvä asia sanomatta pojalleni ja aina kannattaa kaikki hyvät asiat sanoa ääneen ennen kuin on myöhäistä
Toivotan sinulle jaksamista ja toivon sydämestäni että lapsesi toipuu ja saatte elää yhdessä tosi ihanaa elämää vielä