Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.05.2014 klo 09:46

Kiitos, Arka ja Autiotalon Kuunvalo, kun kirjoittelette!

Lääkkeitä menee paljon. Yritän selvitä kuitenkin...

Onko teille tuttua, että toivotte auton ajavan päällenne, kun olette liikenteessä? Ettei tarvitisisi tehdä itsemurhaa, mutta kuolisi kuitenkin...

Hyvää sunnuntaita kaikille!🙂🌻

Käyttäjä arka kirjoittanut 25.05.2014 klo 10:01

Hei Jardin Prive!
Nukuinkin pitkään senjälkeen kun ensin heräsin puoli kuudelta päänsärkyyn. Otin kaksi Panadolia ja sainkiin taas nukuttua. Taas olisi koko päivä edessä. Ei mitään tekemistä paitsi ruuanlaitto, tiski ja kiekko illalla. Käypä taas kirjoittelemassa Jardin Prive. Toivon että kuulen sinusta jotakin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 25.05.2014 klo 21:14

Päivä meni kohtalaisesti. Tuntui, että sain tehtyä asioita. Sain aikaiseksi jotain. Nyt on taas huono olo. En saanut kaikkea valmiiksi, joten tuntuu, etten saanut aikaiseksi yhtään mitään. Tunnen itseni huonoksi ja kelvottomaksi. En ole mitään...

Alan taas vetää lääkkeitä naamaan.

Eilen itkin pienen hetken. Olen niin epätoivoinen, että jopa itkua tuli.

Käyttäjä arka kirjoittanut 26.05.2014 klo 09:15

hei Jardin Prive!
On tuttua että toivoo jäävänsä auton alle. Aina kun menen kadun yli toivon että tulisi rattijuoppo joka ei pysähdykkään suojatielle vaan ajaa yli. Ja toivon saavani sydäninfarktin. Kuolemanhalu on niin kova. Yritetäänkö jaksaa tämä päivä. Kirjoittele tänne ja kerro vähän itsestäsi. Käyn usein katsomassa oletko kirjoittanut.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 26.05.2014 klo 11:04

Hei, Arka

Mietin, onko missään mieltä. Käyn terapiassa ajatuksella, että pysyn hengissä. Suurempia ajatuksia terapian vaikutuksesta minulla ei ole. Mitä järkeä siis käydä terapiassa, jos haluan kuolla. Taidan olla aika ristiriitainen sisäisesti?

Ehkä toivon parempaa, vaikken siihen todellakan usko, että jokin muuttuisi.

Käyttäjä arka kirjoittanut 26.05.2014 klo 14:19

Hei Jardin Prive!
Kiva kun olit kirjoittanut, käyn tosi usein katsomassa oletko vastannut. Tunnen lähteisyyttä kanssasi siksi että me molemmat halutaan kuolla. Jatka vaan terapiassa käymistä jos se pitää sinut hengissä. Ja kirjoittele tänne usein niin saan vastata ja jakaa ajatuksia kanssasi. Koetettaisiinko yhdessä keksiä asioita jotka antaisivat elämänhalua. Rukoilin äsken puolestasi. Minua helpottaa ajatus että joka päivä ollaan lähempänä kuolemaa. Saanko kysyä oletko töissä, sairauslomalla, työttömänä vai eläkkeellä. Minulla on määräaikainen eläke toukokuuhun 2015. En tahdo kestää ajatusta eläkkeellä olosta, tuottaa suurta tuskaa ajatella sitä. Joka päivä katson MOLlia josko siellä olisi töitä. Samalla kertaa ajattelen etten kykene töihin. En ole luopunut toivosta että joku päivä siellä olisi työpaikka joka olisi kkuin minulle tehty. Ristiriitaista. Toivon että joku päivä uskallan kirjoittaa kaikkein tuskallisimman asian mikä minua painaa ja toivon että jaksat vastata. Voisitko vähän valaista mistä sinun ahdistuksesi nousee. Kirjoita sen verran kuin jaksat. Nyt minun pitää mennä laittamaan makkaraa ja ranskalaisia kun perheellä on nälkä. Voimia sinulle ja kirjoita Jardin Prive!

Käyttäjä arka kirjoittanut 27.05.2014 klo 02:14

Hei!
Tulin yöllä tänne kun en tahdo saada unenpäästä kiinni.Taidan keittää kahvia. Huommenna on sossun aika. Hänen päätöksistään riippuu paljon (kuinka paljon saadaan toimeentulotukea). Tyttärelläkin olisi ylimääräisiä menoja nyt kun koulu loppuu, pitäis päästä huvipuistoon ja heinäkuussa pitäisi kallis bussilippu ostaa kun menee aika kauas kesätöihin. Meillä on kyllä mukava sosiaalityöntekijä mutta pykäliä hänenkin on noudatettava. Sossun jälkeen pitää odottaa bussia kauan kun edellinen ehtii juuri mennä kun päästään sossusta ja tunnin välein menee bussi. Ruokakaupassa pitää jaksaa käydä siinä välissä ja raahata taas painavia ostoksia himaan. No kiitollinen saa olla että on ollut rahaa millä käydä ruokakaupassa. Jos luet tätä Jardin Prive niin rukoilisitko että me saataisiin sossusta tarpeeksi rahaa. Me ei siis olla mitään tuhlareita vaan ollaan tultu tuella hyvin toimeen, kesällä kun vaan tosiaan lapsella olis ylimääräisiä menoja.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.05.2014 klo 10:03

Hei, Arka.

Miten teillä kävi sossussa? Siellä käynti on aina rankkaa. Miten voit nyt?

Mä nukuin kellon ympäri. En tainnut edes herätä kun lapsi lähti kouluun. Nolottaa. Hävettää.

Onpa sää muuttunut eilisestä! Harmi. Minä kun tykkäsin lämmöstä.

Vaikka on vasta aamu, mietin rauhoittavien ottamista. On jotenkin hankala olo jo ihan herättyä. Puhuin eilen puolisolle, minkälaisen arkun haluan. Sanoin kyllä, etten sitä vielä tarvitse, miä onkin nyt totta. Mutta kerroin kuitenkin. Tuli tuo kuolema jotenkin puheeksi...

Voimia - ja rauhoittavia - kaikille päivään! 😋

Käyttäjä arka kirjoittanut 27.05.2014 klo 13:32

Hei Jardin Prive!
Sossussa käynti meni hyvin, meillä on mukava sosiaalityöntekijä. Hän tekee toimeentulotukipäätöksen elokuun loppuun (en tiedä vielä paljoko saamme rahaa, se selviää vasta kun päätös tulee). Toivottavasti rahaa tulee niin paljon että pärjää. Raskasta kun ei ole töitä ja voi tienata. Se syö itsetuntoa. Saa nähdä pistetäänkö minut kuntouttavaan työtoimintaan. Mitäänhän siitä ei tienaa, se on hoitoa.
Mukava kuulla että sait nukuttua niin hyvin. Oletko sinäkin äiti? Et oikein voisi tehdä itsemurhaa jos sinulla on lapsi niinkuin en minäkään voisi. Joskus tuntuu että teen sen silti, en vain jaksa. Sää on tosiaan kolea, toivotaan että lämpenee jos lämpimästä tykkäät. Itse en välitä helteistä. Tänään ei muuta tekemistä kuin ruuanlaitto ja tiski. Mies pelaa pleikkaa, sanoi minulle että lepää kun nukuit huonosti. En oikein tiedä mitä tekisin.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.05.2014 klo 18:30

Hei, Arka

Olo on ahdistuneen levoton. Rauhoittavia menee. Hetkeksi pystyin keskittymään kivaan tekemiseen. Mutta nyt olo on taas hankala.☹️

En mä osaa nyt muuta kirjoittaa...

Käyttäjä arka kirjoittanut 28.05.2014 klo 10:19

Hei Jardin Prive!
Ei aina jaksakaan kirjoittaa kovin pitkään mutta hyvä että laitoit kuitenkin viestiä. Onneksi sinulla on rauhoittavia lääkkeitä, niistä on kokemukseni mukaan suuri apu. Itselläni on ollut käytössä Oxamin joka kyllä auttaa. Menetin sen kahdeksi vuodeksi kun lääkäri ei uusinut reseptiä. Viimeksi lääkärin tavatessani sain sen takaisin kun lupasin käyttää sitä vain kerran viikossa. Käytin lääkkeet kuitenkin nopeammin mutta en voi pyytää uusimista kuin kolmenkymmenen viikon päästä(lääkkeitä oli 30kpl). Kun saan Oxamineja seuraavan kerrn aion yrittää ottaa niitä todella vain kerran viikossa ja aion kysyä saisinko 30mg:n tabletin. Viisitoista millirammaa ei aivan riitä kerralla vaan olen ottanut kaksi tablettia.
Minulla ei ole tänäänkään juuri tekemistä. Suihkussa pitää käydä ja lupasin miehelle katsoa netistä raparperikiisselin ohjeen ja tehdä sitä hänelle. Mies taitaa laittaa ruuan tänään. No tiskiä on kyllä tiskattavana. En voi olla toivomatta että olisin töissä. Ajattelen sitä melkein koko ajan ja se tuottaa minulle tuskaa.
Onko sinulla perhe Jardin Prive? Vastaile kun jaksat.

Käyttäjä arka kirjoittanut 29.05.2014 klo 06:32

Hei taas Jardin prive!
Tulin näin aamusta katsomaan oletko käynyt täällä? Aion keittää kahvit ja sitten yritän vielä nukkua vaikka tuskin saan unta. Eilen oli jonkinverran tekemistä kun kaupassakin piti käydä, monta tuntia makasin kyllä sohvallakin. Tänään pitäisi keittää raparperikiisseli (hain netistä ohjeen eilen) ja leipoa tyttären kanssa raparperipiirakka. Ruokaa ei tarvitse laittaa kunhan lämmittää eilistä makaroonilaatikkoa. Tiskit on sitten tietysti. Eli tekemistä ei ole kovin paljon. Yritetään jaksaa tämä päivä vielä vaikka ainakin minulla on vaikeaa. Kuinka sinä voit?

Käyttäjä arka kirjoittanut 29.05.2014 klo 11:34

Hei!
Tulin kkatsomaan oletko kirjoittanut. Ahdistaa aika paljon, ei jaksaisi elää. Tytär nukkuu vielä ja mies katsoo televisiota. Onko sinulla antaa jotain vinkkejä mitä tekisi kun ahdistaa. Minä menen usein suihkuun mutten viitsi monta kertaa päivässä mennä, kerran päivässä käyn. Katson usein myös kelloa ja minua helpottaa huomata että aika kuluu. Joskus iltapäivällä tai illalla ahdistus saattaa vähän helpottaa. Saanko kysyä kuinka usein saat ottaa rauhoittavan. Minä otin liianusein ja lääkäri kielsi. Pitkään jouduin olemaan ilman ja nyt saan ottaa vain kerran viikossa. Voimia sinulle paljon!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 30.05.2014 klo 18:21

Hei, Arka. En ole ollut koneen äärellä juurikaan, siksi tämä hiljaisuus...

Mä en saisi käyttää rauhoittavia niin paljon kuin nyt menee, mutta lääkärini on tietoinen tilanteesta. Toivon, että vointini helpottaa ja rauhoittavien käyttö sitä myöten vähenee.

Nyt haluaisin kuolla. Rauhoitavia lisää!

Käyttäjä arka kirjoittanut 01.06.2014 klo 15:55

Hei Jardin Prive!
Onneksi sitä onkin joka päivä lähempänä kuolemaa. Minäkin nimittäin haluan kuolla. Minulla ei oletällä hetkellä rauhoittavia, on vaan jotenkin yritettävä pärjätä siihen asti kun saan uuden reseptin. Ellen tapa itseäni ensin. Muuten kai tappaisin mutta miten perheen käy?