Tässä erään asiakkaan tarina malliksi.
Olen yhden 2,5-vuotiaan tytön isä ja huhtikuussa saamme vaimoni kanssa toisen lapsen. Olen jo pitkään tuntenut jonkinlaisia masennuksen ja uupumuksen oireita.
Koen olevani väsynyt ja hermostuvani liian helposti tyttärelleni. Koen myös alakuloisuutta ja surumielisyyttä sekä kiinnostuksen puutetta työtäni kohtaan. Työ ja suurin osa muistakin asioista tuntuu merkityksettömältä ja turhalta. Toisaalta välillä pidän työstäni ja suurimman osan aikaa olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni. Koen myös ilon ja kiitollisuuden tunteita usein.
Elämäntilanteeni on ollut hieman kuormittava, tein viime syksynä uusien opiskelujen ohella siivoojan työtä iltapainotteisesti. Nyt keväällä sain kuitenkin toimistotyötä ja teen 80% työaikaa. Tämä on ehkä vähän helpottanut tilannetta kun keskityn ainoastaan työhön.
Koen huonoutta isänä, asetan itselleni liian suuria odotuksia ja paineita. En mielestäni koskaan vietä tarpeeksi aikaa tyttäreni kanssa, vaikka objektiivisesti katsottuna leikin ja teen hänen kanssaan erilaisia asioita varmaan enemmän kuin keskivertoisät, onhan minulla lyhyemoi työaikakin ja käytän vapaa-ajastani ison osan tyttäreni kanssa. Koen paineita perheen toimeentulon turvaamisesta ja haluan tehdä mahdollisimman suuren osan kotitöistä, etteivät ne kaadu vaimoni niskaan. Tuntuu ettei aikaa jää itselle kovin paljoa ja sekin aika tuntuu ”varastetulta”, koen että sekin aika pitäisi viettää perheeni kanssa.
En oikein tiedä mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa – periaatteessa kaikki on hyvin ja tiedostan että elämänvaiheeni on kaikille raskasta ja stressaavaa aikaa. Uupumuksen, turhautumisen, stressin ja ärtyisyyden tunteet kuitenkin vaivaavat minua. Enkä tiedä miten muotoilla tätä kaikkea jotenkin järkeväksi kysymykseksi tai avunpyynnöksikään. Ja tuntuu etten oikein saa itsekin otetta siitä mikä kaikki on vialla ja mikä johtuu mistäkin, osa syistä varmaan on hyvinkin syvällä ja osa taas suhteellisen yksinkertaisia korjata. Ja kuten sanoin en koe että kaikki olisi jotenkin täydellisen pielessä, kaikki on hyvin ja olen myös iloinen ja kiitollinenkin elämästäni.
Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen meihin yhteyttä ottaneissa asiakkaissa. Yleensä tilanteessa näyttäytyy haasteena oma jaksaminen kun elämässä on yhtäaikaisesti useita eri tekijöitä, jotka tuovat kuormitusta.
Oman ajan ottamiseen kannustan, vaikka se tuntuisi ”varastetulta”, kuten osuvasti kuvasit. Vaikkapa kerran viikossa hyvin käytetty pari tuntia tekee kummia ja lataa akkujasi. Voidessasi riittävän hyvin, pystyt toimimaan paremmin isänä lapsellesi ja puolisona vaimollesi.
Tapaamme sanoa työskentelyssä että isän hyvinvointi vaikuttaa aina vähintään kolmeen ihmiseen samanaikaisesti, isään itseensä, lapseen ja lapsen äitiin.
Teillä on myös tuo toisen lapsen odotus viime metreillä, joka tuo lisämausteen arkeen. Ensimmäisellä kerralla odottamisessa ei ollut lapsiperheen arkea ympärillä, vaan kaksi aikuista astumassa kohti vanhemmuutta.
Kuvauksessasi korostat myös positiivisia tuntemuksia ja asenteita elämäntilannettasi kohtaan. Ajattelen että ne ovat hyvä merkki!
On täysin normaalia tuntea välillä kuvaamiasi uupumuksen tuntemuksia. Pienten lasten vanhemmat ovat useilla tavoin haasteiden edessä. On myös hyvä että olet pohtinut asiaa ja tehnyt muutoksia esim. työn muutosten kautta. Usein niillä asiakkailla, joilla masennus on edennyt vaikeammaksi, on taustalla pitkittynyt tilanne, jossa heidän omat voimavaransa ovat alkaneet käydä vähiin. Masennus voi kehittyä, kun ihminen on pitkään tilanteessa, jossa hän kokee ristiriitaa erilaisten vaatimusten ja omien voimavarojensa välillä. Masennuksella on ylipäänsä monta eri tapaa kehittyä ja jokaisella ihmisellä masennuksen kehittyminen tapahtuu yksilöllisesti mutta usein masennus tai masennusoireet ovat seurausta negatiiviseksi koetuista elämänkokemuksista.
Asiakkaan tarina jatkuu:
Olen nyt viestisi jälkeen yrittänyt ottaa omaa aikaa ja tuntuu että se onkin parantanut elämänlaatuani ja myös vähentänyt kireyttä perhettä kohtaan – välillä hermostun edelleen, mutta minusta tuntuu ja vaimokin oli sitä mieltä että olen ollut paremmalla tuulella ja rentoutuneempi. Yritän myös nukkua enemmän, väsymys on varmasti yksi syy erilaisiin oireisiin mitä tunnen.
Edelleen väsymyksen, merkityksettömyyden ja jännityksen tunteita tulee. Nyt koen töihin lähdön välillä aivan fyysisesti jännittävänä ja stressavana. Pystyn kyllä sulkemaan stressin työpaikalle kotiin lähtiessäni, mutta töihin meneminen alkaa jännittää etenkin viikonlopun jälkeen ja usein muinakin päivinä jo edellisenä iltana. No, tähän syynä on todennäköisesti työpaikan epämääräinen ja muuttuva työnkuva ja ongelmat työn organisoinnissa. Yritän ottaa asiaa puheeksi työpaikallamme jotta työ ei stressaisi ja jännittäisi niin paljon. Ja ainakin yritän opetella jännityksen hallintaan keinoja ja rentoutumisharjoituksia.