Moi!

Facebookin sinkkuryhmästä vinkkiä saaneena hakeuduin tukinet.iin ja rekisteröidyin.

Mieltäni askarruttaa monikin asia, moniongelmainen, kun olen, mutta käsitellään tässä nyt parisuhde- ja avoeroasiaa.

Avoerosin siis loppuvuonna 2010 5,5 vuoden parisuhteesta. En mene parisuhteen taustoihin tai parisuhteen aikaiseen aikaan tarkemmin vaan pikemmin sen jälkeiseen elämään.

Olen siis kesäkuussa 35-vuotias, lapseton ja pitkäaikaissinkku ja tuntuu, että onko tässä elämässä naista, rakkautta saati perhe-elämää edes tarkoitettu minulle. 8-9 vuotta avoeron jälkeen olen ollut yksin, ”parhaat nuoruusvuodet” (26-34), kun normaalit ihmiset lisääntyy, harrastaa ja saa suhteita yms.

En sano, että en ole ujo tai arka (lähestymään naisia) ja ”huono” tekemään aloitteita, mutta tuntuu vuosien kokemuksella, että mikä minussa on vikana? Miksi naiset ei kiinnostu? Miksi en kelpaa tai riitä?

Olen jo käytännössä tehnyt päätöksen, että, jos en 35v päivään mennessä ole edes tulossa isäksi, vaikka parisuhde ensin pitäisi saadakin ja seksielämä edes toimimaan, ennen lapsia, että en edes lapsia enää tee.

Tuntuu, että olen ”tuomittu” elämään yksin, 8-9 vuotta parhaista vuosista lisääntyä, olen viettänyt yksin ja muutosta parempaan ei ole näköpiirissä seuraavaankaan 10 vuoteen (ainakaan muista ongelmista johtuen, joihin viittasin).

Onko todellakin niin, että tässä maassa ja elämässä ei ole rakkautta kaikille, vaikka perustarve ja tärkeä sellainen elämässä onkin?