Toiminko taas väärin
Olen aikaisemmin kirjoittanut otsikon alla ”Voinko Luottaa”, mutta enää en kyseistä otsikkoa löytänyt.
Niinpä uusi otsikko, joka on jatkoa edelliseen. Mieheni on yrittäjä, jonka työpäivät ovat hyvinkin epäsäännölliset. Hän otti työharjoitteluun maaliskuussa naisen, nimesin hänet ensimmäisessä otsikossa Mariksi. Siitä alkoivat ongelmamme, tai sanottakoon, minun ongelmat.
En jaksanut ymmärtää niitä jatkuvia, työhön liittyviä yhteydenottoja, joko tekstiviestillä tai puhelimella. Nimittäin, kertaakaan, näiden 20 vuoden aikana, miehelläni ei ole ollut henkilöä töissä, joka noin aktiivisesti ottaa yhteyttä.
Työharjoitteluaikana he kulkivat työmatkatkin yhdessä, ts. olivat yhdessä noin 13 h päivässä. Mieheni haki hänet jopa kotipihalta kyytiin, vaikka pyysin, että voisitteko tavata läheisellä huoltoasemalla.
Työsuhde jatkui harjoittelujakson jälkeen ja muuttui kesätyöksi. Mielestäni Mari on joko tyhmä, liian pikkutarkka tai laskelmoiva ihminen. En saa siitä edelleenkään selvää, vaikka olen hänet tavannut kahdesti. Molemmilla kerroilla hän oli ystävällinen, mutta selkeästi pistin merkille, että hän ei halunnut kanssani keskustella, vaan kohdisti keskustelun vain miehelleni.
Näiden, lähes kolmen kuukauden aikana on ollut vain muutama Marin työpäivä, jolloin hän ei ole ottanut yhteyttä mieheeni, aina on kyseessä työasiat. Ovatko ne teeskenneltyjä, vai ei, vai olenko minä liian mustasukkainen. Mieheni mielestä hän on äärimmäisen tarkka ja haluaa oppia kaiken tuosta työstä. Ihmettelen kuitenkin, kun heidän puhelut kestää aina niin pitkään. Siinä nauretaan ja muutenkin sivutaan asioita, jotka eivät ole työasioita.
Olen yrittänyt ymmärtää ja hyväksyä tuon kaiken, mutta taas perjantaina repesin. Töissä oli ongelmia ja mieheni oli useasti yhteydessä Mariin. Se oli ymmärrettävää, mutta kun puhelut menivät jossain vaiheessa leikin laskuksi ja ne kestivät ja kestivät. Ihan selkeästi kuulin, että nyt ei enää olla työasioissa. Mari on nimittäin kova puhumaan ja tuntuu, että hänellä olisi asiaa, vaikka kuinka paljon. Mieheni ottaa osaa niihin keskusteluihin, eikä pidä niitä yhtään pahana, vaikka meillä olisi ruokailu kesken.
Valitettavasti repesin, enkä käyttäytynyt aikuismaisesti. Viimeisen puhelinsoiton jälkeen matkin miestäni, miten hän käyttäytyi puhelimessa Marin kanssa ja sanoin, että en taida enää jaksaa tuollaista.
Meille syntyi kylmä keskustelu, jossa mieheni syytti minua siitä, että en koskaan aikaisemmin ole yritysongelmien kohdatessa käyttäytynyt noin vihaisesti ja että olen muuttunut. Kysyi, johtuiko se Marista. Kerroin, että johtuu, koska en jaksa ymmärtää niiden puhelinsoittojen pituutta ja kaikkea sitä, mitä he keskenään juttelevat. Hän suuttui, sätti minua kertoen, että itsekin jaarittelet asioita ja että ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat pikkutarkkoja ja toiset kertovat asiat lyhyesti. Mari on kuulemma äärimmäisen tarkka ja haluaa tietää kaikki asiat ”prikulleen” ja mieheni tehtävänsä on auttaa siinä häntä.
Jatkoi, että Mari ei koskaan kerro yksityisasioitaan, niin kuin muut työntekijät. Siinä hän valehteli, koska mieheni tietää hänen lapsistaan ja niiden menoista, Marin harrastuksista, hänen miehensä tekemisistä, heidän menoistaan jne.
Illan mietittyäni, lähetin hänelle tekstiviestin, jossa kerroin luottavani häneen tähän saakka. Kerroin myös, että valitettavasti hän on minulle nyt valehdellut jo kahdesti, puolustaakseen Maria ja kerroin myöskin ne syyt.
Ei mitään viestiä takaisin. Ei myöskään tullut yöksi kotiin, vaan jäi työpaikalle yöksi. Eilen illalla tuli hän kotiin klo 21:00, meni heti nukkumaan ja tänä aamuna ilmoitti jäävänsä myös ensi yöksi työpaikalleen. Sen jälkeen on yötuuri, joten ilmeisesti tulee kotiin vasta tiistai-aamuna, tänään on sunnuntai.
Myönnän olevani jossain määrin mustasukkainen, mutta oikeudentajuni ei oikein ymmärrä mieheni käyttäytymistä Marin suhteen. Mielestäni hän on asettanut Marin korkeammalle jalustalle, kuin muut työntekijät.
Kysynkin, toiminko kovinkin väärin, kun uskalsin sanoa mielipiteeni Marin jatkuvista yhteydenotoista ja siitä tekstiviestistä, jonka lähetin miehelleni? Olen herkkä pyytämään anteeksi, vain sen vuoksi, että en haluaisi riitaa välillemme.
Nytkin haluaisin sovitella ja viestittää hänelle omat virheeni ja pyytää anteeksi, mutta jokin estää minua niin tekemästä. En ole enää nuori ihminen, välillämme on 25 vuotta yhteistä elämää. En halua olla enää ovimatto, vaan tasapuolinen ihminen hänen rinnallaan. Valitettavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan. Hän asettaa aina muut ihmiset minun edelle, niin on ollut aina, eikä se miksikään muutu.
En kaipaa vastauksia, joissa kehoitetaan keskustelemaan, se ei meillä toimi. Olen yrittänyt sitä jo liian usein.
Häpeän omaa mustasukkaisuuttani, koska sellaisena mieheni minut näkee. Vaikea elää elämää, jossa pitää teeskennellä jotain, jota ei ole. Sitä pystyy jonkin aikaa niin tekemään, mutta jossain vaiheessa sitä repeää aina. Nytkin mieheni on suuttunut minulle sydänjuuriaan myöten, koska hän osaa kääntää asiat niin, että olen häntä moittinut, vaikka olen kommentoinut ainoastaan Marin toimintaa.
Ihmettelen myös, kuinka hän jaksaa kuunnella Maria, hän on nimittäin ihminen, joka pitää liian puheliaita ihmisiä rasittavina. Onko tähän muuta vastausta kuin, että hän on ihastunut ja sokea Marista?
Miten tästä eteenpäin?
Mielestäni on oikeutettua että otit asian puheeksi. Ei ole reilua mieheltäsi tuollainen käytös. Omassa elämässäni on myöskin ollut "puheluita". Kesken....nousee sängystä vastaamaan ja vakuuttelemaan minua ja (silloista) parisuhdettamme koskevia asioita. Kyllä siinä repeeä vahvempikin vaimo. Nämä ovat kuitenkin parisuhde asioita eikä näihin voi ulkopuolinen oikeasti puuttua. Toivon sinulle että asia selkeytyy.🌻🙂🌻
Ihastunut on ja vihastunut sinuun, koska huomasit sen.
En ole ennustaja, joten en tiedä, mitkä on naisen tavoitteet, mutta jotakin on.
Kiitos vastauksistanne. Hyvä, että tänne pääsee purkamaan tuntojaan, koska ajatukset ovat jo niin sekaisin, ettei tiedä enää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Vielä viikolla mieheni vakuutteli rakkauttaan. Kun Marin työpäivänä tulee tekstiviestejä tai puheluita häneltä, mieheni ei koskaan kerro, mistä on kysymys. Olen itse tähän saakka hienovaraisesti kysynyt esim. onko töissä ongelmia? Yleensä hän vastaa, mutta vastaukset on tosi lyhyitä ja näin hän viestittää, että aiheesta ei enempää keskustella.
Vetoaa joka kerta, että kyseessä on työasia ja muutkin työntekijät saavat saman kohtelun. Mielestäni muut työntekijät osaavat hommansa, eivätkä he ole jatkuvasti puhelin kädessä ottamassa yhteyttä mieheeni. Mutta siihenhän miehelläni on aina Maria puolustava lause.
Näin ollen minun on pakko olla hiljaa, jos haluan, että välimme ovat hyvät. Kuitenkin vaistoan koko ajan, että jotain on meneillään heidän välillään. Ihmettelen, miten mies voi toimia noin, rakastaa, rakastelee ja rakentaa kotia kanssani ja toisaalta on kiinni Marissa.
Mari on kuulemma niin kiinnostunut töistä ja työkaluista ja on erinomainen työntekijä. Sellaista ei kuulemma halua menettää. Haluaa koko ajan oppia lisää ja lisää. Kertoo jo kentällä, miten saa kohta vakituisen työpaikan. Ilmeisesti mieheni on sen hänelle luvannut.
Viime perjantaina tapahtunut välien selvitys on nyt johtanut siihen, että miestäni ei ole kotona näkynyt. Lähti perjantaina ja kävi lauantain ja sunnuntain välisen yön nukkumassa kotona. Sunnuntai-aamuna ilmoitti jäävänsä myös seuraavaksi yöksi työpaikalleen. EI minkäänlaista yhteydenottoa. Normaalisti hän on soittanut ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin. Nyt ei mitään.
Sehän jo kertoo hänen kantansa Mariin. Minä itse koen hänen nykyisen käytöksensä henkiseksi väkivallaksi minua kohtaan, enkä todellakaan tiedä, kauanko kestän tätä vielä.
Itse en voisi edes vihamiestäni kohtaan käyttäytyä noin huonosti.
Lissukka,
mies on nyt jäänyt kiinni suhteesta (tai sen tapaisesta) ja kiusaa ja uhkailee sinua, jotta saa sinut pysymään talutushihnassaan. Hän löysää hihnaa rakastamalla vähän sinuakin, mutta sitten kiristää sitä taas esim. nukkumalla poissa kotoa. Näin hän saa sinut pelkäämään teidän suhteen menettämistä. Tämä Marihan on ilmeisesti miestä nuorempi. Ehkä Mari lähtee uuden lahkeen perään, kun on saanut työmarkkinoilla arvokasta kokemusta. Ja mitä muuta lienee saanutkaan? Lahjoja? Rahaa? Lupauksia? Kenelle sitä taloa rakennetaan? Voi kuulostaa julmalta, mutta kokemusta on vastaavasta touhusta. Nyt toivon sinulle jäitä hattuun ja paljon. Tiedän, että tunteet jylläävät pinnassa, mutta nyt kannattaa todellakin pitää huolta itsestäsi. Koeta olla ajattelematta niitä kahta jos vaan pystyt.
Kiitos Kiss vastauksestasi.
Totta on, että ikäeroa on huimasti ja olemme toteuttamassa loppuelämämme kotia, josta nyt onkin tullut painajainen.
Tunteet heittelee, kuin vuoristorata. Ensimmäistä kertaa näiden vuosikymmenien aikana minulla on tunne, että en halua enää antaa periksi, koska tunnen olevani oikeassa. Mielialani vaihtelee ja yhden hetken tunnen, miten rakkaus muuttuu halveksunnaksi. Toisena hetkenä haluaisin taas pyytää anteeksi tekojani.
Tänään mieheni tuli hetkeksi kotiin ennen yötuuria. Ei suukkoa, ei halausta, niinkuin normaalisti. Söi seisaaltaan toisessa huoneessa. Kävi pesulla ja meni nukkumaan ennen töihin lähtöä. Tein hänelle eväät, jätin lapun pöydälle ja lähdin ulos. Oli pakko lähteä, koska se kylmyys, mikä hänestä huokui minua kohtaan oli niin käsin kosketeltavaa. Melkein repesin taas ja halusin kysyä, miksi. Onneksi sain pidettyä itseni kurissa, koska riitahan siitä olisi taas syntynyt ja minä olisin jäänyt alakynteen, niinkuin aina ennenkin.
Mieheni on luonteeltaan hyvin lempeä, mutta jos joku häntä loukkaa, muuttuu hän hirviöksi. Olen joskus leikilläni hänelle sanonutkin, että herra varjele minua, jos joskus joudun hänen vihansa kohteeksi. Nyt se on totta.
Hei taas
Kylmää on, mutta puheväleissä ollaan. Mieheni leikkii edelleenkin loukattua. Viime yön nukuimme rakennuksella. Tänään teimme töitä siellä, koska hänellä oli vapaapäivä.
Iltapäiväksi menimme kotiin, koska miehelläni oli työvuorolistan laatiminen syyskuuksi.
Tulimme raksalle yöksi, koska se on jo enemmän koti, kuin nykyinen kotimme. Mieheni lähti hommiin ja huomasin hänen jättäneen ensi kuun työvuorolistaan pöydälle, paikkaan, josta sen varmaan huomaan.
Tahallaan oli sen sinne jättänyt. Tottakai sen luin ja yllätys olikin melkoinen. Hän on jatkanut Marin kesätyöpestiä vielä kahdella viikolla. Silloin minulla jokin sydämessä kylmeni. Mieheni, johon olen aina luottanut, kuin peruskallioon, jättää luettavakseni työvuorolistaan, pystymättä kertomaan silmästä silmään, mitä on tehnyt.
Olin hiljaa koko illan, enkä viitannut sanallakaan työvuorolistaan. Hän otti jossain vaiheessa listan esille ja sanoi, että ensi viikolla hänellä on niin ja niin monta päivää vapaana. Kysyin, voisimmeko käyttää niistä jonkin päivän marjojen poimimiseen. Kysyin kuitenkin, että oletko tehnyt työvuorot puolueettomasti. Siihen sain jonkin mutisevan vastauksen, josta ei selvää saanut. En puuttunut siihenkään.
Saunoimme ja työvuorolista näytti muuttavan paikkaansa. Nyt se oli laitettu samalle pöydälle, mutta maalaustelan alle. Mieheni tietää, että aloitan huomenna maalauksen ja tela oli sitä varten pöydällä.
Naurettavaa, huvittavaa ja halveksuttavaa. Silmäni aukesivat. Minulla onkin mies, jolla ei ole selkärankaa kertoa vaimolleen jatkaneensa työsuhdetta Marin kanssa, vaan haluaa kertoa sen "lappusin".
Ihmeellistä, mutta oloni on kaikkien näiden piinallisten kuukausien jälkeen huojentunut. Ensin tunsin vihaa, itketti, ja halusin sättiä häntä. Sitten kovetin sydämeni. En tiedä, onko tämä pysyvä olotila, ilmeisesti ei, mutta tällä hetkellä tunnen voiman virtaavan itseeni.
Katson upeaa maisemaa, kuuntelen musiikkia ja kuuntelen mieheni kuorsausta. Vaikka mieheni ilmoitti minulle ennen nukkumaanmenoaan yöpyvänsä seuraavan yön työpaikallaan, minua ei haittaa enää sekään. Tunteeni häntä kohtaan on sääli ja jokin toinen tunne, mitä en osaa edes itselleni selittää.
Itselläni on nyt paha omatunto, kun kaikki tunteeni häntä kohtaan eivät enää olekaan rakkautta.
Lissukka, näin ulkopuolelta katsottuna sanoisin, että miehelläsi on suhde tai ihastus tai jotakin vastaavaa tapahtumassa Marin kanssa. Yöpoissaolot ovat minun mielestäni huolestuttavia.
On hienoa että pidät itsestäsi huolta ja nautit omista jutuistasi! Mieti kuitenkin, mitä tekisit sitten jos miehesi ja Marin suhde olisi täyttä totta? Lähtisitkö heti vai yrittäisitkö korjata asiat? Mihin muuttaisit? Pärjäisitkö itseksesi?
Miehesi käytös on outoa, epäilyttävää ja huolestuttavaa, mutta ihan yhtä hyvin on tietty mahdollista että hän todellakin näkee Marin vain potentiaalisena työntekijänä, jota on helppo kouluttaa ja hän väsyy sinun epäluottamukseesi. Varautuisin silti pahimpaan...
harm2013i 10.08.2014 klo 15.12
Hei Lissukka!
Minua on mietityttänyt (jos kyseessä olisi oikeasti pelkkä työsuhde) tällainen"Mari"-työntekijänä, joka ei osaa/uskalla hoitaa työtehtäviään itsenäisemmin, vaan ripustautuu ja häiritsee työantajaansa jatkuvasti!? Normaalissa työsuhtessa näin "nynny" työntekijä olisi entinen työntekijä!!!
Pakostakin tulee mieleeni, että pitääkö miehesi sinua niin tyhmänä, että tällainen mielestäni härski käytös menee "läpi"!!??
😑❓ 😑❓
moi.
miehen näkökulmaa tähän asiaan. kyllä tuo nyt vähän näyttää huonolta sinun kannaltasi eli sinuna en uskoisi miehesi selitykseen pelkkänä työntekijänä jolle pitää selittää kaikki tosi tarkkaan, koska itse kerrot tietäväsi, että miehesi tietää marin yksityisasioita. miehenä sanon, että miehesi puhuu sinulle täyttä potaskaa ja ei uskalla sanoa sinulle suoraan niinkuin asia on eli on ihastunut toiseen naiseen. ole sinä nainen ja tee asiat selväksi eihän tuosta herranjestas tule muuten mitään. itsesi tuossa muuten hajotat lopullisesti. mitä ovat nämä yölliset poissaolot? eikö ole miestä mennä oman vaimon viereen yöksi, voi luoja mikä mies, oikea sika ettenkö sano!? tommoselle kyllä ympäri korvia ja lujaa. eli ota sinä naisena kissa pöydälle ja vaikka kuinka mies suuttuisi niin jossain vaiheessa se on puhuttava selväksi tuo pelleily. ota vaikka joku tukihenkilö tueksi jos et muuten pärjää miehellesi puhumaan🙂👍
Mielestäni reilua olisi ollut tuoda Mari ja esitellä hänet jotta erimielisyydet loppuisivat. Mikäli tuo Mari on jollain tapaa ongelmissa ja miehesi tietää hänen asiansa, olisi reilua kertoa sekin. Mielestäni aviopuolisoiden välillä ei saisi olla salaisuuksia, ei tällaisia. Mikä miehesi suhde on alaiseensa niin että joku työntekijä kävelee ylitsesi. - Kerron omasta elämästäni erään juhannuksen. -siis olimme tulleet juhannuksen viettoon mökilleni. Aaton aattona puhelin soi (en tiedä monennenko kerran,,,ei enää kiinnostanut olla edes utelias). Hän vastasi. Kuulin kun hän sopi sanoen tulevansa huomenna (siis juhannusaattona...kysymättä minulta). Puheluun päätyttyä hän kertoi; -- nainen on tullut kaupunkiin ja haluaa tavata.. Selvä.. En viitsinyt aloittaa .. Iltasella hän meni ajoissa nukkumaan - menin myöhemmin vuoteeseen,, ei sanaakaan,, ei hyvänyön halia ei edes hyvää yötä. - Hetken olin ihmeissäni - tunteeni pakenivat sinne jonnekin - tunsin itseni kylmäksi. Sanoin jotain välejämme koskevaa. Ei vastausta. Lähdin pois mökin kuistille. Hän tuli perässä, muutin takaisin mistä lähdin.Aamulla istuin herättyäni pihakeinuun hän tuli viereeni istumaan ja sanoi- kyllä minä nyt lähden.. En pysty nyt jäämään. Oli juhannus aatto. Vietin yksin aaton, tuli juhannuspäivän aamu. Istuin samaan keinuin yksin, kyyneleet valuivat silmistäni samalla kun tunsin että meidän välillämme ei ole enää tunnesidettä. Se oli samalla sekä surullinen että vapauttava hetki.- En ymmärrä miten tuo nainen ei ajatellut lainkaan mitä teki. - onko hänellä valtaa (vieläkin) viedä miehiä kuin pässiä narussa - tehdä elämässä näitä asioita kuin olisi todellinen vallanpitäjä, kuningatar - eikä mieheni ole ainoa. Mistä näitä naisia tulee☺️❤️☺️, ovesta ei ainakaan
Hei taas
Kiitos vastauksistanne. Perjantaina mieheni tuli kotiin illalla. Oli odottanut vuoronvaihdon työpaikalla, koska Mari tuli iltaan. Ilmeisesti halusi nähdä hänet. Hän oli jopa hieman vapautunut kotiin tultuaan, mutta minulla oli raskas sydän, enkä pysty sitä peittämään. Hän kysyi, onko kaikki Ok, sanoin joo. Kysyin kuitenkin, mistä päättelet, että kaikki ei ole Ok. Hän vastasi, että näiden 24 vuoden aikana osaa jo lukea toisen ilmeet. Sanoin, että samat sanat. Ilta meni hiljaisuudessa ja hänestäkin tuli hiljainen.
Hän meni aikaisemmin sänkyyn ja hänen kylmyytensä sai minut taas repeämään. Ajattelin, että nyt on pakko puhua kaikki patoutumat, meni, miten meni.
Huonostihan se tietenkin meni. Kaikkeen hänellä oli hyvä selitys. Koska Mari puhuu niin paljon, myös yksityisasioistaan, niin ihmiset ovat erilaisia ja Mari on erilainen. Viittasi ikäeroihin ja sen tuomiin käytöksiin, mm. puhelimen kanssa. Sanoi puolustuksekseen, että sinäkin puhut töissä varmaan muutakin, kuin työasioita. Tottahan se onkin, mutta rajansa kaikella.
Lisäksi ihmetteli, miksi hän ei saisi olla Marin ystävä. Kertoi, että Mari saattaa pitkään jutella muidenkin miesten kanssa ja olla vain kaveri. Ilmeisesti mieheni haluaa sellaisen suhteen luvallani.
Jos viestittelee ruokapöydässä tai kyläreissulla, on ne aina työasioita, vaikka eivät olisi kiireellisiä. Mieheni mielestä pitää heti vastata, koska ne on työasioita. Sanoin, että, jos kyseiset työasiat eivät jarruta senhetkisiä töitä, voisit vastata, sopiiko, että otan myöhemmin yhteyttä. Hän suuttui siihen, sätti minua, kumpi meistä johtaa tätä yritystä.
Kerran kyläillessämme, alkoi taas viestittely. Taas oli kyse työasiasta, vaikka se ei sillä hetkellä olisi ratkennutkaan.
Tottahan se on, että työasioita ovat, mutta niitäkin on senhetkisiä töitä estäviä työasioita, jotka pitää heti selvittää, kuin myös jollain tavoin työhön liittyviä asioita, joita ei voi heti selvittää tai jotka ovat luonteeltaan kiireettömiä.
Otin myös esille asian, jossa hän kielsi minua koskemasta enää mihinkään yrityksen paperitöihin. Tämäkin johtui riidastamme, jonka aiheena oli Mari. Kysyin, onko minun työni niin ala-arvoista, verrattuna Teidän töihin, että heität vaimosi 12 vuoden tekemän työn menemään. Ei pystynyt siihen sanomaan mitään, ei myöskään pyytämään anteeksi.
Ja sitten se työvuorolista syyskuulle. Mieheni motto on aina ollut, että kesätyöntekijät ovat menoerä, joista pitäisi päästä eroon mitä pikimmin. Ihmeteltyäni tätä, hän vastasi nopeasti, liiankin nopesti, ääntä korottaen neljä syytä, minkä vuoksi palkkasi Marin vielä kahdeksi viikoksi. Ne syyt olivat tekosyitä, joista yksi oli sellainen, mistä hänellä ei työvuorolistaa laatiessa ollut edes tietoa. Ts. kaikki tekosyitä, jotka pystyin kumoamaan. Viimeisen sanan sanoi hän, niin kuin aina ennenkin ja se oli. Ok, unohdetaan sitten se ja se ja eikö pitäisi olla tyytyväinen, että on töitä????
Niiiin, Marilla töitä. Rehellisesti sanoen, taitaa olla kyse luopumisen tuskasta, ennen kuin hän tulee vakinaiseksi kahden kuukauden kuluttua.
Oli miten oli, keskustelu ei johtanut taas mihinkään, päinvastoin. Hänellä oli vastaus kaikkeen, joko ääntä korottaen, tai, että sinäkin teet niin, tai sitten epäasiallisia ja loukkaavia vastauksia. Sanattomaksi siinä menee. Ja lopuksi syytti taas mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi.
Seuraava päivä olikin sitten taas kylmää ja hiljaista. Kun kysyin jotain, ei vastausta, kuin muutaman kerran kysymyksen jälkeen. Jossain vaiheessa sanoin, että noinko käyttäydyt työntekijöitä kohtaankin? Kunnioituksesta puolisoa kohtaan olemme keskustelleet ja oman sanasi mukaan kunnioitat minua, mutta noinko sen osoitat? Ei vastausta.
Menolly: Olen yrittänyt olla rehellinen, tälle palstalle kirjoittaessani. Uskon, että tilanne Marin kanssa on edennyt ihastumiseen. Hän on hukassa ja tietää sen. Hänen mielenrauhansa on vaarassa, koska hänelle on äärimmäisen tarkeää pitää julkisivu puhtaana.
Mietin myös sanojasi potenttiaalisesta työntekijästä. Sekin voi olla totta. Mieheni on todellakin ihminen, joka loukkaantuu helposti ja on todellakin jo väsynyt epäilyihini. Toivon, että näin olisi. Olen pyytänyt olemaan häntä rehellinen, jotta pääsen irti epäilyksistäni. Valitettavasti olen todennut, että hän pystyy ilman minkäänlaisia tunnontuskia valehtelemaan minulle, jos oma etu tai mielenrauha on vaarassa.
harm2013i: Veit sanat suustani. Olen täysin samaa mieltä kanssani. Olen sanonutkin miehelleni, että Mari on joko häirikkö, viekas tai tyhmä. Mieheni mielestä hän ei ole kumpaakaan. Hän on työntekijä, joka ottaa työnsä vakavasti ja haluaa kaiken oppia paremmin, kuin kukaan muu. Mielestäni hän käy jo iholle, mutta sanoin mitä vaan, kaikki kumotaan, koska Marissa on kaikki vaan niin hyvää.
häviäjä35: Kiitos miehisestä näkökannasta. Potaskaa puhuu ja valehtelee, niin kuin edellä jo mainitsin. Kaiken tämän tiedän, mutta valitettavasti se kissan nostaminen pöydälle ei vaan onnistu. Mieheni tuntien pahinta mitä voin tehdä, on ottaa mukaan näihin meidän selvittelyihin, on kolmas persoona. Se on menoa se, jos siihen ryhdyn.
Minä olen aina ihannoinut Dannyn ex-vaimoa, Liisa Lipsasta. Haluaisin, että minulla olisi voimaa olla hänen kaltaisensa ja hoitaa asian yhtä tyylikkäästi.
Olen perusrehellinen ihminen, joka haluaisi epäselvät asiat aina selvittää, jotta elämä olisi helpompaa. Koska mieheni ei halua myöntää mitään, minun on kai koottava itseni ja yrittää muuttaa itseni toisenlaiseksi, edes joksikin aikaa. En tiedä, pystynkö siihen, mutta ainakin yritän.
Tulen rakentamaan itselleni oman elämän, omat menot ja katsotaan, mihin tämä kaikki vie.
Sydämelliset kiitokset kannanotoistanne. Olen äärimmäisen onnellinen tuestanne ja rehellisistä kommenteista. Palataan...
Hänen mielestään minä olen muuttunut Marin tultua töihin heille, kun taas minä huomaan hänen muuttuneen. Meillä on todellakin pattitilanne.
Kun ihmettelin, miksi hän Marille kertoo enemmän yrityksen asioista, kuin muille työntekijöille. Kuittasi hän vain, että siinä kai hän on tehnyt väärin. Jatkoi kuitenkin, että ketä se haittaa. Lähes kaikkeen, mitä kyseenalaistin, tuli vastaus, ketä se haittaa. Sanoin, minua.
Hei taas
Olen huomannut, että kirjoittaminen helpottaa kummasti oloa. Oli pakko päästä taas purkamaan tuntojaan.
Mieheni tuli aikaisin illalla kotiin, koska Mari ei ollut iltatuurissa. Hehän tapasivat aamulla, koska Marilla oli yötuuri, joka loppui aamulla? Mieheni meni töihin aikaisin aamulla, keksien verukkeeksi jonkin työkalun korjauksen. Ts. Tänään ei ollut syytä jäädä työpaikalle, joten sen takia tuli kotiin aikaisemmin.
Päivällä olimme puhelinyhteydessä pariin otteeseen, johtuen asuntomme liittyvistä asioista. Keskustelu vaikutti normaalilta, jopa hänen taholtaan. Kuten aikaisemmin totesin, yritän nyt itse rakentaa itselleni omaa elämää ja yritän käyttäytyä normaalisti.
Olinkin normaali, suutelin häntä, kun tapasimme, mutta yllätys oli melkoinen, kun vaistosin hänen kylmyytensä. Ei koskettelua, ei lämmintä hymyä, ei lämpöä silmissä. Suudellessamme katsoi hän jonnekin seinän nurkkaan!
Ilta meni, sanoisinko melko normaalisti. Autoin häntä tietokoneongelmissa. Mielestäni "normaalina" olo osaltani onnistui hyvin. Naureskelin ja laskin leikkiäkin.
Mieheni meni aikaisemmin nukkumaan, koska hänellä oli aamutuuri. Hyvän yön suukko. Nyt totean, että parempi olisi olla ilman hyvän yön suukkoa, kuin sitä kylmää suun hipaisua suulleni, ilman muuta kosketusta. Mieheni oikein varoi, ettei mikään osa vartalostamme kosketa toisiamme.
Mietin, miksi näin. Hän on suuttuessaankin aikaisemmin koskettanut minua, vaikkakin pieni hipaisu vartalooni kädellä. Nyt loittonee, kun lähestymme.
Selitykseksi keksin kaksi asiaa. Joko hän on suuttunut, koska perjantaina, kun nostin kissan pöydälle, jouduin jossain keskustelun vaiheessa toteamaan, että toivottavasti olet pitänyt housut jalassa.
Se oli pahasti sanottu, jonka myös hänelle heti tunnustin. Hän totesi, että et tunne Maria, kun noin sanot. Vastasin, miten voin hänet tuntea, koska et halua meitä toisillemme esitellä, vaikka usein olen niin pyytänyt. Ei vastausta. Tuli taas tunne Marin erinomaisuudesta. Hän ilmeisesti loukkaantui Marin puolesta, koska heitä epäilin ja sen vuoksi ei voinut enää kosketella vaimoaan. Tiedä häntä, kaikki on arvailua.
Toinen asia on, että heidän suhteensa on mennyt niin pitkälle, että hän tuntee pettyneensä Maria, jos koskettelee minua.
Hei Lissukka!
Teillä on koko ajan ollut todellinen pattitilanne, joka junnaa paikallaa!!
Keskusteluissanne mielestäni jatkuvasti on sellainen sävy, että sinä arkana "anteeksipyytävästi" epäilet ja miehesi puolestaan lyttää voimakkaasti ajatuksesi pitäen sinua mm. vainoharhaisena ja sinä mielestäni "tyydyt" siihen.
Näin miehesi saa "lisäaikaa" ja jatkaa mahdollista suhdettaan Mariin!?
Noilla "Marin" keinoilla täydellisyyttä tavoitteleva työntekijä ei mielestäni ole paras työntekijä...hänhän vie koko ajan hirveästi omaa ja toisten tehokasta työaikaa/aikaa.
Jos ihastusta ei olisi ei miehesi sallisi jatkuvaa häirintää.
Syyllisyys saa hyökkäämään. Kun mies käyttäytyy hyökkäävästi, jää sinulle vain puolustautumisen mahdollisuus. Et pääse itse esittämään omia syytöksiäsi eikä miehen tarvitse niihin vastata.
Jos mari itsekin on naimisissa, en tiedä haluaako hän tästä sen kummempaa. Voihan olla, että hän vain vedättää miestäsi, jotta saisi pysyvän työpaikan. Mutta miehesi on lentänyt retkuun ja tekee tällä hetkellä itsestään pelleä.
Auttaisiko tämä ajatus sinua nousemaan näiden tapahtumien yläpuolelle? Miehen käytöshän on aivan naurettavaa ja houkkamaista!
Hei taas
Tänään on ollut äärimmäisen raskas päivä. Voi, kuinka toivoisinkaan saavani pois tuon sementtisäkin sydämeni seutuvilta. Mutta ei auta, kuin näytellä ainakin tämä kuukausi. Katsotaan, kestänkö siihen saakka. Sen olen asettanut takarajaksi.
Meillä on pattitilanne ja se todellakin junnaa paikallaan. Jos se minusta olisi kiinni, olisimme keskustelleet jo ajat sitten. Siihen tarvitaan kaksi ja jos toinen ei vaan halua keskustella, on kaikki toivotonta. Mieheni on aina toiminut tällaisissa tilanteissa olemalla hiljaa ja odottamalla, että aika hoitaa.
Valitettavasti se ei taida onnistua. Olen henkilö, jonka pinnaa pystyy venyttämään tosi pitkälle, mutta sitten, kun se katkeaa, on se menoa. Nyt tunnen, että olen tilanteessa, jossa sen katkeaminen on vain ajan kysymys.
Olemme keskustelleet Marin hitaasta oppimisesta työhön. Selitys on taas: ihmiset on niin erilaisia. Mieheni kuulemma muistaa yhdenkin työntekijän, joka oli todella hidas oppimaan. Olen kuitenkin ollut kuvioissa mukana yrityksen perustamisesta lähtien ja minä en sellaista työntekijää muista. ihastunut ilmeisesti jollain tapaa on, mutta jos hän kaiken kieltää, onko minulla muuta vaihtoehtoa, kuin seurata sivusta, mihin tuo kaikki vie?
En oikein jaksa enää syytellä, koska se ei vie asioita parempaan suuntaan, pahempaan vain. Mari on perheellinen ihminen ja voihan olla, että hän todellakin vedättää miestäni, saavuttaakseen vakinaisen työpaikan. Toivoisin todellakin mieheni aukaisevan silmänsä, ennen kuin muut huomaavat hänen tehneen pellen itsestään.
Oli miten oli, keinoni ovat vähissä ja hänen on itsensä herättävä huomaamaan asian todellinen tilanne. Hän nimittäin ei voi sietää sitä, että hänen tekemisiään ohjataan tai arvostellaan.
Toivottavasti minusta löytyy niin paljon voimaa, jotta voin olla kaiken tuon yläpuolella ja kohdata tyylikkäästi hänen naurettavan ja moukkamaisen käytöksen Marin kanssa.